sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Paavalinkukan tietopankki, saintpaulian hoito






Netin hakukoneiden kautta blogissani vierailee kymmeniä lukijoita viikossa etsimässä tietoa saintpaulioiden hoitamisesta, saintpaulioiden lajikkeista, saintpaulioiden mullasta ym. Lähinnä heitä ajatellen kokoan tähän tietopankin kaikesta siitä, mitä tähän mennessä olen saintpaulioista oppinut.





1. Saintpaulioiden hoitamisen yleisohjeet

Omat äidiltä oppimani hoito-ohjeet, ovat tässä: Saintpaulia hoitaa kasvattajaa  

Ruotsin saintpauliaseuran hoito-ohjeet ovat täällä 



 2. Multa

 Muuten äidin ohjeet ovat auttaneet kaikessa, mutta mullan kanssa minulla on aina vaikeuksia. Löysin sitten videon, jossa kasvattaja sekoittaa saintpaulioilleen turvetta, vermikuliittia ja perliittiä. Ongelmamullasta multaongelmia -postauksessa kerroin oman multaseokseni tekemisestä.  Sen jälkeen olen istuttanut kaikki uudet santut tähän multaan ja hyvin ne kasvavat, mutta vielä on liian aikaista sanoa, onko tämä multaseos ratkaisevasti parempaa kuin tavallinen kukkamulta.



3. Lisääminen

Odotan jo kovin ensi kevättä, jolloin voin ottaa uusista kauniista saintpaulioistani lehtiä ja kokeilla niiden lisäämistä. Aikaisemmin olen aina tehnyt sen virheen, etten ole erottanut pikkutaimia toisistaan. Tästä pikkutaimien toistaan erottamisesta on hyvä ja hyödyllinen opetusvideo täällä:



Toinen video, joka on peräisin Martha Steward Show:sta on vähän ärsyttävän tyylinen, mutta siitä kuitenkin oppii perusasiat ja monta niksiä siitä, kuinka lehdestä lisääminen onnistuu. Se video löytyy täältä.





4. Erilaisten lajikkeiden tilaaminen ulkomailta

Olen löytänyt vain yhden  saintpaulia-nettipuutarhan EU:n alueelta, nimittäin Dibleyn puutarhan , joka on Walesissä Iso-Britanniassa. Yksi saintpaulian pikkutaimi maksaa siellä 3-4 euroa, paketin postikulut ovat noin 10 euroa ja taimet tulevat elävinä lentäen postilaatikkoon. Taimia lähetetään vain maaliskuusta lokakuuhun.  Minun kokemukseni mukaan palvelu toimi  hyvin, mutta jotkut lajikkeet eivät ole stabiileja, vaan tuottavat kasvaessaan yllätyksiä. Kun yhden lajikkeen kanssa oli ongelmia, otin puutarhaan yhteyttä ja sain uudet korvaavat tuotteet viivytyksettä.

Muita saintpaulioiden nettikauppoja on Amerikassa, mutta sieltä tilattaessa täytyy ottaa huomioon pakollinen kasvinterveystodistus sekä pakollinen tulliselvitys. Lähetyksestä voi joutua maksamaan tullia ja arvonlisäveroa.

Tässä kaksi amerikkalaista nettipuutarhaa:


Violet Barn  

Tilasin Violet Barn-puutarhasta taimia heinäkuussa 2015. Siitä kerron täällä. Tilaaminen ei ollut ollenkaan niin hankalaa kuin kuvittelisi.




5. Saintpauliaseurat

Saintpaulioiden harrastajia on ympäri maailmaa. 
Suomessa ei ole saintpauliayhdistystä, mutta saintpaulioista kiinnostuneilla on facebookissa oma ryhmä: "Saintpaulia-harrastajat". Ryhmä on suljettu, mutta jäseneksi pääsee pyytämällä.

Ruotsin Saintpauliayhdistyksellä (Svenska Saintpauliasällskapet) on kotisivu ja facebooksivu.

Amerikan Saintpauliaseura AVSA (African Violet Society of America) on vanhin ja johtava saintpauliaseura. AVSA on luonut standardit terminologialle, lajikkeiden rekisteröinnille ja näyttelykukkien arvostelulle.  Amerikassa on paljon saintpauliakilpailuja ja kilpailujen voittajat listataan vuosittain. Useana vuonna menestynyt lajike saa lopulta nimensä arvostettuun kunnialistaan ”AVSA Honor Roll of African Violet”
Tässä  ovat kunnialistaan päässeet saintpaulialajikkeet vuosilta 1960-2004



6. Saintpauliablogeja

Yksittäisten kukkaharrastajien blogeja, joissa kerrotaan saintpaulioista:

Gunillan kukkablogi Bland blommor och troll    on mukava ruotsalaisen kukkaystävän blogi, jossa hän kertoo puutarhastaan ja kukistaan, joihin kuuluu kymmeniä saintpaulioita, pelargonioita, kiinanruusuja ja soilikkeja

Saintpauliahuset  on toinen ruotsalainen sivusto, jossa on paljon juttua saintpaulioiden kasvattamisesta.



7. Saintpaulioiden historia

Saintpauliat saapuivat Eurooppaan 1800-luvun lopussa. Nimensä ne saivat saksalaisen paroni Saint Paulin mukaan. Historiasta kerroin postauksessani Eurooppalaiset ”löytävät”Afrikan orvokin ja nimeävät sen.



8. Saintpaulioiden tieteellinen tutkimus ja suojelu

Johanna Kolehmainen Helsingin yliopistosta on tehnyt väitöskirjan saintpaulioista. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joiden tiivistelmä on Helsingin yliopiston sivulla

Johanna Kolehmainen on myös käynnistänyt projektin, joka pyrkii suojelemaan saintpaulian alkuperäislajeja Usambaravuorilla Tansaniassa. Tällä projektilla on facebooksivut  joissa on tietoa projektista ja kuvia saintpaulioiden alkuperäisiltä kasvuseuduilta.

Villi saintpaulia kasvaa vain yhdellä alueella maapallolla, nimittäin Kenian ja Tansanian rajalla Usambaravuorilla. Näin ollen villi saintpaulia on uhanalainen. Jos sademetsät häviävät sieltä, häviävät myös saintpauliat. IUCN-järjestön vuoden 1997 uhanalaisten kasvien punaisessa listassa ovat kaikki kaksikymmentä tuolloin tunnettua saintpaulialajiketta. Viimeisimmässä listassa saintpaulioita ei ole lainkaan. Tämä johtuu siitä, että saintpaulioiden tieteellinen luokittelu on juuri tällä hetkellä voimakkaassa muutoksessa.  Lajimäärä on supistettu 20:stä kymmeneen ja tällä hetkellä tutkijat keskustelevat siitä, pitäisikö koko saintpaulioiden suku sulauttaa soilikkeihin eli Streptocarpus-sukuun. Vasta sitten kun tiedemiehet pääsevät yksimielisyyteen luokittelusta, voidaan saintpauliat kirjoittaa uhanalaisten listalle, jonne ne joka tapauksessa kuuluvat.

Suomalainen Saintpaulia-lehti  ilmestyi vain yhden kerran vuonna 2005. Siinä kerrotaan villien saintpaulioiden suojelusta ja siinä on myös koti-santuille hyvät hoito-ohjeet.



9. Saintpaulioiden kaupallinen tuotanto

Saintpaulia on yksi suositummista huonekasveista maailmassa ja sitä tuotetaan joka vuosi miljoonittain suurissa kasvihuoneissa ympäri maailmaa. Kaupallisesti tuotetut kukat ovat helppohoitoisia, kauniisti kukkivia ja pitkäikäisiä.  Ostin marketista yhden erikoisen kauniin tummanvioletin saintpaulian ja selvitin sen alkuperän postauksessani Kuka olet tumma kaunotar 

Ylitalon puutarha on suomalainen saintpaulioiden kasvattaja. Heidän sivullaan on video, jossa Arvo Ylitalo esittelee puutarhan. 



Toinen video kertoo valtavasta amerikkalaisesta puutarhasta, jossa kasvatetaan lukemattomia saintpaulioita.

Laitan tähän loppuun vielä kauneimmat tänään ottamani kuvat saintpaulioistani: Pixie Blue ja Rob’s Vanilla Trail. 







15 kommenttia:

  1. En tiedä, lukeeko blogisti enää tähän viimeiseen bloggaukseen jätettyjä kommentteja ennen maaliskuuta. Tahdon kuitenkin kiittää kaikista ihanista kuvista, teksteistä ja vastauksista. Ja tämä lokakuun lopun bloggaus on huippuhyvä tietopaketti kaikesta tähän mennessä kirjoitetusta.
    Tämän blogin kuva ikkunaa vasten kuvatusta sinisestä paavalinkukasta, joka jo katselee syysmaisemaa ikkunan takana, on kaunis ja herkkä! Kiitos!

    Dr. T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä luen kaikki kommentit talvellakin, tosin varmaan kommentoijatkin vaipuvat kohta talvilepoon.
      Minustakin ikkunaa vasten otettu kuva on ihana. Keltainen väri taustalla on naapurin valtavan kokoinen lehtikuusi. Samat amppelit katsottuna toiseen suuntaan ovat muuten edellisen postauksen syyskuvissa.

      Poista
  2. Vanilla trail on uskomattoman hurmaava kukka! Oikein sykähdyttävän suloinen. Olet kyllä saanut tietää saintpaulioista hurjan paljon, ja me lukijat tietenkin siinä samalla. :) Omat saintpauliani kukkivat iloisesti edelleen keittiön ikkunalaudalla, mutta ehkä nekin kohta jäävät talvilevolle. Kastellaanko niitä edelleen kerran viikossa levon aikana, vai harvemmin? Blogia on ollut ilo seurata. Tapaamisiin siis maaliskuussa!

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on Pixie Blue kuten minullakin ja se kukkii vielä pitkään. Niin kauan kuin se kukkii anna vettä + substralia ihan entiseen malliin, sitten kun kukat loppuvat anna vettä, mutta ei lannoitetta samaan tapaan tai vähän vähemmän kuin kukkiessa. Kun veden laittaa lautaselle niin jonkun ajan päästä voi heittää pois sen veden, joka ei ole imeytynyt.

      Poista
    2. Mitä? Pitääkö sille antaa substralia??

      MB

      Poista
    3. Jee! Nyt tuli selitys sille, että kukkasi uhkasivat välillä riutua! Kun saintpaulia kukkii, sitä kastellaan vedellä jossa on lannoitetta. Itse laitan 1 litraan vettä 1 tl substralia. Kyllä kaikki kukkalannoitteet on varmaan ihan samanlaisia, mutta kun äiti käytti vihreässä purkissa myytävää substralia, niin käytän samaa. Hmm... kukkasi eivät siis ole saaneet lannoitetta koko kesänä. Onko sitten hyvä antaa niille lannoitetta juuri ennen lepokautta. Hmm... Mutta luonnossahan saintpaulioilla ei ole lepokautta. Hmm... vaikea kysymys. Ehkä kuitenkin sinuna ostaisin lannoitteen viipymättä ja antaisin sitä niin kauan kuin kukkia ja nuppuja vielä on. Ja sitten taas keväällä.

      Poista
  3. Voi, minä ihan herkistyin lukiessani tätä lepotilaan jäävää blogia! Vaikka en ole ahkerasti kommentoinut, olen silti lukenut tätä ja blogista on tullut ystäväni... Todella kauniita kuvia!
    Seuraavaksi kysymys koskien meidän valkoista paavalinkukkaa, joka on saanut nimekseen Valkoinen Kuningatar. Se näyttää jäävän nyt lepotauolle. Ennen niin iloisesti kukkivat kukat ovat nuukahtaneet ja osa lehdistäkin on vähän lerpsahtaneet. Muutama kukka on jo kuihtunutkin. Koko santtu näyttää kerta kaikkiaan säälittävältä. Sitä on kasteltu hyvin ohjeiden mukaisesti. Tosin viime viikonloppuna kastelin sen sekä lauantaina että sunnuntaina, sillä epäilin ensin, että se ei ole saanut tarpeeksi vettä, että nuukahtaneisuus johtuisi siitä. En haluaisi että se jää lepotauolle! Miten nyt toimin?
    E.W.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa mahdollisuus saada saintpaulia talven yli ilman lepokautta on riittävä valo. Kukan voi esim, laittaa amppeliin (kuten minulla on Pixie Blue keittiön ikkunassa ylläolevassa kuvassa) niin että se saa valoa niin paljon kuin mahdollista ja sittenkin vielä joulun aikaan pitäisi olla lisävaloa. Mutta miksi et antaisi kukan levätä välillä? Sitä ihanampaa on, kun keväällä ilmestyvät uudet nuput! Leikkaa vain reippaasti kaikki kuihtuneet kukkavanat pois, jätä lannoite kasteluvedestä pois ja anna vähän vähemmän vettä kuin ennen, vaikkakin kerran viikossa edelleen (joksus voi pitää parin viikon tauon). Multaa voisi myös tikulla kuohkeuttaa, niin että juurilla on ilmaa. Saitpaulian nuukahtaminen ei juuri koskaan johdu liian vähästä kastelusta vaan yleensä liiasta kastelusta tai liian tiukasta mullasta tms. Valkoisen Kuningattaren kaksoissisar (numero 2.2) ei ole kukkinut vielä, eikä siinä ole nuppuja, mutta se on oikein hyväkuntoinen ja lehdet kasvavat reippaasti. Kuulin eilen, että Valkoisen Kuningattaren serkut (numerot 4.1 ja 4.2) ovat molemmat tehneet ensimmäiset nuppunsa ja kukkivat pian.

      Poista
  4. Minä olen monta kertaa jo miettinyt, että miten sanoisin näkemiin tälle blogille talvikauden ajaksi. Minusta on ollut hauska lukea juttujasi santuista ja muistakin kasveista! Täytyy käydä hakemassa täältä vinkkejä, jos tuo minun santtuni hoidossa ilmenee ongelmia. Toistaiseksi se on pärjännyt hyvin. Viikonloppuisin se saa espressokupin lämmitysvedet aluslautaselleen. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä siihen, vaikka kahvia vesi ei ole toki nähnytkään.

    Palaan tänne viimeistään maaliskuussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska isoäitisi ja äitisi ovat kastelleet lämpimällä vedella santtujaan, tulee sinunkin tehdä niin, ettei traditio katkea! Tosin kiva moderni versio antaa santulle espresson lämmitysvesi:) Näkemiin täällä maaliskussa, mutta nähdään Karkkisblogissa sillä välilläkin! Muutenkaan en jätä tätä blogimaailmaa vaan seuraan lempiblogejani (joista Karkkis on tietenkin yksi!) ja kommentoinkin aina kun siltä tuntuu. Blogin kirjoittamisen myötä on ollut kiva löytää monta kivaa blogia!

      Poista
  5. Voi kuinka nuo viimeiset kuvat olivat kauniita. Tuo kerrattu vaaleanpunainenkin, vaikka yleensä tykkään yksinkertaisista enemmän. Tapaamisiin keväällä. Postauksia odotellen.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Ava, ilman sinun pirteitä kommenttejasi tämä blogi tuskin olisi olemassakaan! Ja tapaamisiin keväällä. Yksi uusi postausaihe on jo valmiina. Kävin nimittäin toissapäivänä Helsingin Kasvitieteellisessä puutarhassa ja vietin siellä saintpauliahuoneessa tuntikausia kuvaten ja ihaillen villejä saintpaulialajeja.

      Poista
  6. Tuo Vanilla on aivan ihana ja niin rehevän näköinen. Tosi kaunis!
    T:Elina

    VastaaPoista
  7. Hei!
    Tuetäisitköhän sinä tai joku muu blofgin lukijoista, onko olemassa mitään sivustoa ms, jolta voisi etsiä esim. värin perusteella, mitä lajiketta oma santtu on? Itselläni on yksi kirppikseltä ilman sen kummempia tietoja löytämäni santtu, ja nyt kiinnostaisi tietää, mikä lajike on kyseessä.

    Kiitos muuten tästä mainiosta tuetopaketista., jonka blogisi tarjoaa. Alan jo kovasti tekstejäsi luettuani himoita muitakin santtuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta! Pelkän värin perusteella on mahdoton sanoa mistä lajikkeesta on kyse. Marketeissa myytävät kaupalliset santut eivät yleensä saa jalostuksessa edes nimeä, ne ovat vain tietty numero, jolla tukkumyyjät niitä tilaavat myyntiin.Näitä santtuja kutsutaan usein "nimettömiksi" vaikka ne ovat samalla lailla jalostettuja kuin "nimelliset".
      Olet ostanut santtusi kirpputorilta, joten se voi olla "nimetön" tai "nimellinen". Tässä sivussa olevista linkeistä voi verrata saintpauliaseurojen sivuilla oleviin kuviin ja ulkomaisten myyntipaikkojen kuviin, ja huomaat että on hyvin vaikea päätellä mikä lajike sinulla on. Hieman helpompi olisi jos tietäisit. milloin ja mistä santtu on aikoinaan hankittu, mutta kirpputorisantusta sitä on mahdoton saada selville. Eräs santtutyyppi on vielä sellainen, jota sanoisin "perinnesantuksi", joku sellainen mummolta aikoinaan saatu kaunis ja kestävä lajike, joka usein on kauniimpi ja kukkii uskollisemmin kuin moni uusi lajike, joka on saanut hienon nimen.
      Mutta siis nykyisin rekisteröityjä santtulajikkeita (eli niitä "nimellisiä") on tuhansia, joten hyvin hyvin pieni todennäköisyys on päästä varmuuteen kirpuutorisanttusi lajikkeesta.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.