maanantai 20. toukokuuta 2013

Saintpaulia hoitaa kasvattajaa



Tänään kirjoitan saintpaulian hoitamisesta. Kirjoitus on aika pitkä ja tekstivoittoinen; mutta koska minulta on jo kyselty muutamia juttuja, kerään tähän kaiken viisauteni ja kokemukseni asiasta. Lukija voi aivan hyvin jättää tämänpäiväisen bloggauksen väliin ja palata tänne sitten, kun saintpaulian hoidossa on jokin mikä mieltä askarruttaa.



En suinkaan ole mikään asiantuntija saintpaulioiden kasvattamisessa, mutta ne ovat menestyneet minulla aina käsittämättömän hyvin. Noudatan vain seuraavia muutamia äidiltä oppimiani hoito-ohjeita:



1. kastele kerran viikossa ja aina vain lautaselle

2. laita kukat ikkunalle, jossa se saa valoa, mutta ei suoraa kovaa auringonpaistetta

3. mullan voi vaihtaa joskus keväällä

4. kasvia voi lisätä laittamalla lehden multaan tai veteen



1. Kastelu

Saintpaulia tarvitsee kuivahtamisen kastelukertojen välissä ja kun kastelee kerran viikossa, tämä toteutuu itsestään. Jos kesä on oikein kuuma ja kukilla on pienet ruukut, joutuu tätä asiaa tietysti hieman tarkkailemaan.



Lukijani Ava kertoi oppineensa omalta äidiltään, että saintpaulia pitäisi kastella kuumalla vedellä. Olen nyt moneen kertaan törmännyt tähän ohjeeseen ja olen miettinyt, pitäisikö minun vaihtaa kasteluvesi lämpimäksi vedeksi. Muutos on kuitenkin riski. Olen aina kastellut suoraan kylmävesihanasta otetulla vedellä ja paras kai pitäytyä siinä. Jos lämpimällä vedellä kastelisi, luulisin, ettei vesi saisi olla lämminvesihanasta otettua, eihän sitä ihmisillekään juomavedeksi suositella! Pitäisi ottaa vesi kylmävesihanasta ja antaa sen lämmitä. Mutta jos Avan äiti käytti tosiaan KUUMAA vettä, kuumensiko hän veden hellalla?



Jos tätä pohtii ihan kemian kannalta, niin oleellisinta asiassa varmaan on se, että vesi tulee lautaselle. Kun kasvi sitä sitten siitä pikkuhiljaa vetää juurillaan, kylmä vesi ehtii lämmetä ja kuuma vesi viilentyä tarpeeksi. Aika hyvä teoria!

Jokaisella kukallani on tällainen muovilautanen, johon kaadan vettä sen verran kuin siihen menee. Kesällä laitan veteen substralia 1 tl/litra, talvella en lannoita lainkaan. Purkissa on pohjassa reikä ja ruukunpalanen reiän päällä niin ettei multa valu ulos.


2. Valo

Aikaisemmissa asunnoissa minulla oli ikkunat itään ja siellä saintpauliat kukoistivat hyvin. Jos vaihdoin ne talon länsi-ikkunoille, ne kärsivät. Ihmettelin, kuinka kukka voi ilmansuunnan ymmärtää!



Asiaa pohtimalla tulin siihen tulokseen, että ilmansuunta sinänsä ei ole oleellinen vaan valon määrä. Saintpaulia tarvitsee valoa, mutta se ei kestä kovaa paahdetta. Pohjoisen ikkuna on liian pimeä suurimman osan vuotta. Etelä- ja länsi-ikkunalla on liikaa paahdetta. Itäikkunalla on aamuaurinko, ja aamulla aurinko ei ole vielä liian kuuma. Ja kesällä kun nukutaan pitkään, ikkunaverhot avataan yleensä vasta sitten kun aurinko on jo lähtemässä itäikkunalta. Minulla on ystävä, jonka keittiön ikkuna on pohjoiseen, mutta ikkuna on iso ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa, eivätkä verhot ole koskaan kiinni. Sillä ikkunalla kukat kukkivat aivan hurjana, niin saintpaulia kuin kaikki muutkin. Siis pohjoinenkin käy jos valoa on tarpeeksi!



Nykyisessä asunnossamme ei ole itäikkunoita. Nyt minulla on saintpauliat olohuoneessa länsi-ikkunalla, mutta kun aurinko paahtaa, laitan verhot kiinni. Verhoni ovat vaaleat ja valo pääsee niistä kauniisti läpi. Siitäkös saintpauliat pitävät!

Olohuoneen kukat länsi-ikkunalla. Iltapäivän aurinko paahtaa joten verhot ovat kiinni. Vastavaloon otettu kuva piti ottaa salaman avulla.


3. Mullanvaihto

Multaa ei tarvitse vaihtaa joka vuosi. Jotkut väittävät, että kaikki kukat kukkivat mieluummin liian pienessä kuin liian suuressa purkissa.



Muutama päivä sitten vaihdoin kukkamullat. Ollaan jo kesän alussa joten äitini ohjeiden mukaan olen hieman myöhässä. Suuren valkoisen taimet olivat kuitenkin juuri nyt siinä vaiheessa, että ne piti siirtää juurrutuspurkeista isompiin ja samalla vaihdoin toistenkin kukkien ruukut kauniimmiksi.

Suuren valkoisen saitpaulian pikkutaimet valmiina siirtoon
Ylpeä emo neljän pikkutaaperon keskellä


Mitä multaa sitten pitäisi käyttää? Tämä on todella kiperä pulma, johon en tiedä oikeaa vastausta. On selvää, että taimia kasvatettaessa laitetaan lehti taimimultaan, mutta entä sitten kun taimet on siirrettävä lopulliseen purkkiinsa tai muuten vaihdetaan aikuisen kasvin multa? Mistään en ole saanut yksiselitteistä ohjetta. Tietysti kysyn aina kukkakaupassa ohjetta, kun menen multaa ostamaan: ”Mikä multa sopisi parhaiten saintpaulioille?” Tavallisesti myyjä menee kaupassa olevien multapussien luo ja alkaa lukea niiden tekstiä ja etsiä jotain tietoa niistä. Hän siis EI tiedä, mikä olisi saintpaulialle parasta! Tänä vuonna ostin multaa nimeltä ”Kekkilän kestomulta, vaalea erikoismulta viherkasveille”. Epäilyttävä nimi, koska saintpaulia ei oikeastaan ole viherkasvi! Mutta vaikutti lupaavalta, koska myyjä suositteli tätä multaa heti kuultuaan kysymyksen ILMAN, että hän meni lukemaan multapussien tekstejä. Ja sitä paitsi mullan nimessä on sana ”vaalea”. Eräänä vuona kun käytin paljon mainostettua mustaa multaa, kaikki saintpauliani olivat pian kuoleman partaalla. Minusta mullanvaihto on aina pelottava tapahtuma. Siksi en tee sitä joka vuosi ja kun ostan uuden kukan, annan sen olla muovisessa ostopurkissaan niin pitkään kuin mahdollista, laitan sen vain kauniiseen suojapurkkiin.

Myöhemmin tässä blogissa kerron, kuinka siirryin omaan multaseokseen, jossa on tavallista kukkamultaa, perliittiä ja vermikuliittiä suhteessa 2:1:1. Siitä kerron tarkemmin täällä.




4. Lisääminen

Kun haluan uudistaa vanhan kasvin tai lisätä lajiketta muuten vain, otan siitä 3-4 hyväkutoista aika isoa lehteä. Leikkaan lehdelle mahdollisimman pitkän varren. Lehden voi laittaa veteen, kunnes siihen tulee juuret tai sitten sen voi laittaa suoraan multaan. Jos sen laittaa veteen, on tärkeää, että vesi ei pääse haihtumaan pois. Jos lehti kuivuu, peli on menetetty.  Multa on mielestäni helpompi, koska se ei kuivu niin helposti.



Mullan pitää olla taimimultaa, tavallinen kukkamulta on liian vahvaa. Siis pieneen purkkiin taimimultaa ja lehti laitetaan multaan koko varsi mullan alle niin, että juuria syntyy paljon. Multa pidetään tasaisen kosteana. Ison lehden viereen alkaa kasvaa pieniä lehtiä, mutta se voi kestää 2-6 kuukautta. Kasvi ei kuitenkaan ole kuollut niin kauan kuin lehti siinä viheriöi, niin että toivoa ei kannata heittää. Jos lehti homehtuu tai muuten pilaantuu, sen kyllä huomaa. Taimen kasvattamistilanteessa pelkkä lautaselle kastelu ei toimi. Eihän kasvilla vielä ole juuria, joilla se vetäisi veden luokseen!


Jos pikkulehtiä ei kaikesta huolimatta ilmesty vielä puolen vuodenkaan jälkeen, voisi kokeilla seuraavaa ohjetta: ”... det griniga blad som sattes för ett halvår sedan och som fortfarande inte vill ge småplantor kan tvingas till produktivitet om man skär av den övre tredjedelen av bladytan - rakt av!” (Tämä ohje löytyy Ruotsin saintpauliayhdistyksen sivulta http://www.saintpauliasallskapet.se/)
Miten tuon sitten kääntäisi? Leikataanko lehden yläosa eli kärjestä lukien katkaistaan yksi kolmasosa vai tarkoittaako tuo, että lehden yläpinnasta poistetaan yksi kolmasosa eli lehteä ikään kuin ohennetaan?



Lisääminen ei oikein onnistu syksyllä. Keväällä se onnistuu parhaiten. Mistä lehti tietää, mikä vuodenaika on menossa? Talossa on aina yhtä lämmintä ja syyskuussa on valoa yhtä paljon kuin maaliskuussakin, joten luulisi, että lehti ei tiedä onko syyskuu vai maaliskuu. Ostin viime kesänä suuren valkoisen saintpaulian varta vasten kasvattaakseni valkoisia kukkia värillisiin ruukkuihin. Ensimmäiset neljä lehteä jotka otin syyskuussa menivät pilalle. Maaliskuussa juurruttamani neljä lehteä onnistuivat hyvin, kuten yllä olevat kuvat näyttävät. .



Vaikka saintpaulia ei ole ihan selvillä ilmansuunnista, kuukaudet se ymmärtää oikein hyvin.
 





29 kommenttia:

  1. Tarkka selostus ja hyvää pohdintaa santapaulioista. Itse lisäsin minisantpaulioita jakamalla juurakon palasiksi. En ole lisännyt niitä lehdistä niinkuin äitini aikoinaan. Hän nimenomaan tökkäsi lehtiä aina multaan ja siitä ne suoraan juurtuivat.

    Keittiön ikkunat ovat meillä suurinpiirtein pohjoiseen päin, mutta mikään puu ei ole varjostamassa. Näin santapauliani ovat aina menestyneet keittiössämme. Taidan alkaa kasvattaa näitä kukkia uudella innolla kun tästä blogista saa hyvää infoa. Seuraavalla kerralla en heitäkään niitä kukkimisen jälkeen pois vaan alan lisäillä niitä.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen joskus jakanut juurakosta. Lehdestä lisäämisessä on se ilo, että sitten alkaa kasvaa ihan pieni suloinen poikanen, joka lähtee uuteen kasvuun. Jakamalla uudet kasvit ovat jo heti vähän ränsistyneet.

      On vielä kolmas juttu josta en tuossa kirjoittanutkaan. Minulla on sininen minisaintpaulia, joka kasvattaa riippuvia oksia. Kun se tuli viidessä vuodessa jotenkin vanhaksi, se teki sellaisia pieniä alkuja oksiensa kärkiin. Laitoin ne alut suoraan multaan ja ne lähti heti liikkeelle. (Ei kai saintpaulialla ole "oksia", mutta jotain sen tapaista, onko ne mielummin "varsia"?)

      Poista
  2. Minä jo ilahduin, että ehkä santpauliat ovat juuri sopivan helppohoitoisia minulle, mutta sitten totesin, että meillä ei ole ikkunalautoja idän puolella. Kukkapöytämme on länsiseinustalla. Ehkä voisin silti kokeilla, koska kesällä villiviini varjostaa pahteen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villiviinin varjostama länsi-ikkuna on toiseksi paras! Kaikkein paras olisi tietysti villiviinin varjostama eteläikkuna. Sellaisella saitnpaulia voisi kukkia läpi vuoden. Kun villiviinit suojaavat kesälä, niin talvella villiviinin lehdet ovat poissa ja sitten valoa taas tulee sopivsti. Jos minulla saintapulia menestyy länsi-ikkunalla, jossa säädän valoa keinotekoisilla verhoilla, niin paljon todennäköisimmin sinulla jos suojana ovat luonnon omat varjot - lehdet. Juuri sellaiset olosuhteet saintpaulioilla on alkukodissaan sademetsissä.

      Oikeastaan saintpaulia ei tarvitse lepokautta, ei sillä ole sellaiseta luonnossakaan, mutta näillä korkeuksilla valon määrä harvoin riittää ympärivuotiseen kukintaan, ainakaan ilman sähköistä valon lisäystä talvella.

      Aloin harkita villiviinin istuttamista olohuoneemme ikkunan alle saintpaulioiden suojaksi!

      Poista
  3. Olipa hieno selostus hoitoasioista. Mullan vaihdosta kirjoitit, että se on aina vähän risti, siis kun vaihtaa mullan ja isompaan purkkiin - kukka otetaan pois kasvuympäristöstä, jossa se oli alkanut kasvunsa. Tulipa mieleen, voisiko kuvausta soveltaen käyttää myös lasten/nuorten kasvuun: tulee aika, jolloin pitää kasvuympäristöä vaihtaa (kodista päiväkotiin ja sieltä eskariin, ekalle luokalle, yläasteelle...).

    Dr. T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella osuva vertaus! Ja sekin vielä, että mullanvaihto onnistuu parhaiten jos mahdollisimman vähän katkoo juuria. Samoin lapsen siirtyessä ympäristöstä toiseen nykyisin yritetään saada siirtymä onnistumaan siten, että vähintään joku kaveri pyritään saamaan uuten luokkaan ja on tutustumispäivät jne. Näin saadaan niitä vanhoja juuria mukaan ja uusia valmiiksi kasvun alkuun.

      Poista
  4. Tulipa mainiot ohjeet! Näillä meinaan pitää santpauliani hengissä. Tuo iso valkoinen on kyllä komea yksilö!

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joko viimeinen on alkanut kukkimaan?

      Iso valkoinen lähti viime viikonloppuna. Jäähyväiset olivat surullisenkauniit ja iloisenhaikeat. Kirjoitan siitä postauksen loppuviikosta.

      Poista
  5. Huomaan jopa harkitsevani saintpaulioiden kasvattamista. Jos Paavalinkukalta saisi joskus vaikka tuliaisena kauniita värillisiä purkkeja ja hyvin juurtuneita yksilöitä? Ikkunalautoja ei ole. Pitäisi hommata joku pöytä tai vastaava. Keittiön ikkuna taitaa olla juurikin itään päin koska sinne paistaa aina aamulla aurinko. Olohuone olisi liian kuuma ja aurinkoinen; mekin paahdumme siellä kesällä.

    VastaaPoista
  6. Edellisen pohdinnan kirjoitti siis Elisa.

    VastaaPoista
  7. hei! Osaisitko auttaa kukkiani. Omistan valkoisia saintpaulioita, jotka kukki kauniisti monta kuukautta ostosta. Nyt niihin on tullut ongelma kukkiin, jotka ruskistuu reunoilta lähtien. Mielestäni saavat valoa sopivasti, aurinko paistaa keskipäivästä iltaan asti muttei kumminkaan paahda, kastelen kerran viikkoon, ihan niinkuin alussakin, mutta jostain syystä kukat ei kuki. Tekee kyllä nuppuja, jotka auettuaan ruskistuu heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kunpa osaisinkin! Mutta kuten tuossa itseni esittelyssä sanon: olen pelkkä harrastelija. Mutta sen mitä kokemusta minulla on niin tuo tuntuu ihan normaalilta. Kukkasi ovat kukkineet ostosta jo monta kuukautta, nyt luulisin niiden olevan menossa lepotilaan. Nyt on kylläkin vielä kesä ja valoa, mutta olen huomannut, että uudet ostetut kukat eivät kuki paria kuukautta kauempaa, hyvä jos sitäkään. Anna kukkien mennä lepotilaan. Leikkaa kaikki kukat ja nuput pois, vähennä lannoitusta ja kastele kerran viikossa lautaselle. Älä anna auringon paistaa lehdille. Sitten kun se alkaa kukkia uudelleen, ehkä jo loppukesästä tai viimeistään ensi keväänä, silloin se on hyväksynyt sinut omakseen.

      Toivon että tästä on apua. Saitpauliat kukkivat pitkään ja jotkut kuulemma saavat ne kukkimaan koko vuoden, mutta minulla se ei ole koskaan onnistunut. Ja ensimmäinen kukinta ostamisen jälkeen on minulla aina lyhyin. Se kai johtuu siitä, että kasvihuoneissa ne on saatu kukkimaan erikoisvalohoidolla ja lannotteilla, ja kotiolot ovat aina vähän erilaiset. Toisaalta sitten kotihoidossa alkava uusi kukinta on minusta paljon kauniimpi, koska se tulee pikkuhiljaa.

      Poista
  8. Minulla on kaksi sainpauliaa keittiön ikkunalla. Kastelen niitä kaksi kertaa viikossa lautaselle (kaadan jonkun ajan päästä pois liian veden eli sen, mikä ei ole imeytynyt) ja hyvin ovat eläneet kohta 5 vuotta. Kerran olen vaihtanut ruukun muovista savisiin. Mietin tuota kastelua, että kastelenko liikaa, mutta ainakin kukat elävät vielä.

    Lis HDI

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava että kommentoit blogiani! Tervetuloa lukijaksi!

      Jos santtusi viihtyvät hyvin, ei kannata muuttaa hoitoa! Se, että kaadat hetken päästä liian veden pois, suojelee liikakastelulta. Kukan veden kulutus riippuu myös huoneen lämpötilasta ja auringonpaisteesta ja siitäkin kuinka ruukku läpäisee vettä ym. Kerran viikossa sopii minulle ja se on sellainen yleissääntö, mutta sinun santtusi ovat jo viisi vuotta kukoistaneet tuolla hoidolla, niin jatka samalla tavalla. Minkälaiset kukat sinun santtusi tekevät? Ovatko ne kukkineet joka vuosi?

      Poista
    2. Hei, toinen on violetti ja toinen on kaksivärinen eli violettia ja valkoista. Kuka kukkivat ainakin kaksi kertaa vuodessa. Alkukesästä olivat kukassa ja sitten lopettivat ja ajattelin, että nyt ne pitävät taukoa, niin eikös taas vähän ajan päästä alkanut uusi kukinta ja nyt ovat parhaimmillaan.
      Myös orkideani innostui kukkimaan, vaikka on lokakuu. Nyt on jo 12 kukkaa auki. Joku sanoi, ettei pysty saamaan orkideoita uudestaan kukkimaan, mutta kyllä minulla on kukkinut jo useamman kerran. En tee mitää erityistä, mutta kai olosuhteet vaan ovat hyvät. Varon liiallista kastelua. No kukkavaiheessa annan silloin tällöin orkidealle niiden omaa lannoiteainetta.
      Lis HDI

      Poista
    3. Hoitosi on erinomaista, älä tee mitään muutoksia. Kaksi kukintaa joka vuosi on santtujen kiitos sinulle hyvästä hoidosta!

      Poista
    4. Minä myös kasvatan Santtuja sekä töissä että kotona. Kastelen niitä silloin kun multa tuntuu sormelle koitettaessa kuivalta. Toiset Santut tarttee enemmän vettä kuin toiset, mulla on monen värisiä Santtuja. Parhaiten ne kasvavat saviruukussa. Kukintavaiheessa annan niile punaista kastelulannoitetta ja kun eivät kuki ja näyttävät nuutuneilta ja veltoilta laitan mullan sekaan hiivaa. Lehdet piristyy ja niistä tulee napakoita ja kiiltäviä.

      Poista
    5. Hiivaa mullan joukkoon, enpä ole koskaan kuullut! Tuo on varmaan joku vanhan kansan kosti ja usein sellaiset ovat tiettyjen viherpeukaloiden omia salaisuuksia, jotka todella saattavat toimia.

      Kastelussa sinulla on hyvä menetelmä, osaat sormella tunnustella mullan kosteuden ja annostelet veden tarpeen mukaan. Kuka siihen pystyy on oikea mestari!

      Poista
  9. Hei itse olen huomannu et kaupan kukkamulta ja peltomultaa, sekotettuna on sant paulioille paras. Kaupan multa on aika hienojakoista eikä pidätä kosteutta, mutta kun lisää sekaan peltomultaa joka on tiivimpää kosteus kestää paremmin ja kastelu kertoja harvemmin. joka toinen vuosi vaihdan mullat ja jaan kasvin jos tarvis vaatii. Lannoitan vaan kerran vuoteen ja kukkivat jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että annoit tällaisen vihjeen. Jos santtusi kukoistavat tämän mullan avulla, sinun kannattaa jatkaa samalla tavalla. Peltomulta on kyllä tosi erilaista eri paikoissa, joten kaikilla ei ehkä sama menetelmä toimi. Mutta mielenkiintoinen sekoitus!

      Poista
  10. Hei! Loistava postaus näistä kukista / kasveista, tällaiselle aloittelijalle :) mulla on Saintut kasvaneet parisen vuotta vallan tyytyväisinä, mutta osaatko (tai joku muu), neuvoa mitä nyt tapahtuu? Osa lehdistä lähtenyt ruskistumaan reunoilta, vaan ei ole mikään elinolosuhteista muuttunut mitenkään päin o.O ruskea vaihtelee tummasta vaaleaan, vaa ei ole ohentanut lehteä lähes olleskaan. en tiiä ite, eikä kukaa osaa neuvoakkaan.
    ps. pistin blogisi kirjanmerkkeihin, varmasti palaan lueskelemaan :)

    VastaaPoista
  11. Heippa! Tuli mystinen kysymys. Jos mikään ei ole toisaan muuttunut useaan vuoteen niin ei tule mieleen mitään muuta kuin että voisiko kukka kaivata mullan ja purkin vaihtoa? Tai sitten jos siihen on tullut joku tauti? Mutta laitan kysymysmerkkejä, sillä vastaus on arvoitus.
    Jos kukka olisi minun ja jotenkin se näyttäisi taudilta, heittäisin armotta heti pois ettei tartuta toisia. Mutta jos se ei tuntuisi tautiselta, yrittäisin muuttaa jotain. Ensin mullan, sitten valoa, kastelutahtia, lannoitusta jne.
    Tai sitten yksinkertaisesti jos kukka olisi erityisen rakas, ottaisin siitä lehtiä ja kasvattaisin uusia alkuja ja heittäisin vanhan yksilön pois, mutta vasta sitten kun pikkusantut ovat lähteneet alkuun. Jos teet näin, ota mahdollisimman terveen näköisiä lehtiä ( ei uusimpia eikä vanhimpia)
    Kiva kun löysit blogini ja tervetuloa lukemaan. Päivitän tätä kerran viikossa viikonloppuisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos vastauksestasi! :)
      Saako sinulle laitettua kuvaa näistä mystisistä ruskeista lehdistä? Ite olen niin huono sanomaan mikä niissä voisi olla. Samassa kasvissa on ruskeareunaisia ja normaaleja lehtiä. :)
      Kiitos joka tapauksessa vastauksesta! :)

      Poista
  12. Hei.
    Omat kaksi valkoista Paavalinkukaa ovat alkaneet lerputtaa alimpia lehtiään. Ne ovat muutaman vuoden vanhoja ja isoja, jotka sain perintönä. Olen pitänyt niitä noin vuoden muoviruukuissa joiden pääliruukku on peltinen vesitiivis koristeämpäri. Ruukun ja ämpärin väliin jää noin 1 cm. rako josta olen kastellut kumpaakin juurelle. Aluksi meni kaikki hyvin ja kasvit muistuttikin enempi raparperejä kuin Saint Paulioita. Ne kukki kerran, mutta nyt alalehdet alkaneeet vähitellen kuihtua(mädäntyä) ja päälimmäisetkin käpristyy alaspäin lehdestään ja sen päästä. Ne eivät ole enää niin napakoita kuin keväällä ja talvella. Talvella ne saa oikeaa kasvihuonevaloa erillisestä valaisimesta.
    Olisiko syy liiallisesta kastelusta, sillä pohjalle on vaikea katsoa lehtien ollessa tiheimmillään. Nyt ne ovat harventuneet, vaikka keskeltä tulee toki lisää uusia vieläkin.
    Ruukku ei ole kevyt eikä multa tunnu kuivalta, vaikka viimeksi kastelin ne viikko sitten. Tuntuu jopa kostealta. Huoneessa on ollut kuuma ja aurinkoa on tullut liiankin kanssa. Myös parvekeen ovi on ollut auki ja vetoa on ollut paljon lähellä kasveja.

    Mitäs suosittlette? Kuinka kuivaksi kannattaa niitä odotella? Entä kastelu, pitäisikö kasvin imaista veden ulkoruukun pohjalta heti, vai voiko sitä olla vielä vuorokausi jälkeen näkyvissä?
    Ovat niin komeita, että en haluaisi menettääkään. Kummatkin kasvit ovat halkaisjaltaan noin 35-40 cm.

    Antero Riihimäeltä :)

    VastaaPoista
  13. Suuret perintönä saadut valkoiset saintpauliat ovat arvokkaita, voi kunpa saisit ne elpymään! Kuten itsekin arvelit, luulen minäkin, että ne ovat liian kosteassa. Koeta ensiapuna sitä, että otat muoviruukun pois ämpäristä ja laitat vain ruukun lautaselle. Poista kaikki mädäntyneet ja huonot ledet. Anna kukan kuivua niin että se on ihan kuiva, noin kaksi viikkoa, mutta ei auringonpaisteessa. Sitten siitä lähtien kastele niin että laitat lautaselle vettä ja annat sen imeä veden. Vuorokauden kuluttua voi loppuveden kaataa pois.
    Jos olet seurannut tätä blogia niin olen kertonut täällä siitä omituisesta asiasta, että ensimmäinen Lilla Blåklockan kukkani, joka kukki aivan mahtavasti keväällä alkoi voida huonosti ja meni yhä huonommaksi, kunnes vähän aikaa sitten heitin sen pois. Mitään muuta eroa muihin ei ole, kuin se että tämä yksilö sai talvella kasvivaloa. Tämä oli minulla ensimmäinen kasvivalokokeilu. Sinä olit myös antanut oikeaa kasvihuonevaloa talvella. Onko sillä joku vaikutus? Eivätkö saintpauliat kestä kasvivaloa eli tarvitsevatko ne sittenkin lepoajan talvella? Luonnon saintpaulioilla ei ole lepoaikaa. Hmm, tästä en osaa sanoa mitään.
    Jos keskeltä tulee uusia lehtiä, niin peli ei ole vielä menetetty.
    Koska sinulla on kaksi yksilöä niin voisihan kokeilla erilaisia elvytysjuttuja. Esim toiselle pelkkä ämpärin poisto ja kuivatus mutta toiselle mullan vaihto ilmavampaan multaan ja ruukun vaihtaminen keraamiseksi.
    Jos kukalla on suuri tunnearvo perintönä, laittaisin vielä samantien muutamia lehtiä juurtumaan, niin että kasvi varmasti säilyy sitten uutena sukupolvena jos muu ei onnistu.
    Kerro sitten miten kävi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys. tein kuten kirjoitit, mutta ehdin jo mokailla ja pahastikin. Lisäsin vettä, kunnes totesin, että multapaakku onkin aivan märkä.
      Keinovalo sai ne talvella kadvamaan aivan valtavasti, kuten kahvipensastakin.
      Nyt kummatkin ovat kuivumassa ja otin varmuudeksi pistokkaat. Ne oikenivat heti ja voivat hyvin. Katsotaan saanko elvytettyä. Ainakin toivoa on, sillä kasvien uudet osat ovat yhä napakoita ja kasvaa kuten ennenkin.

      Antero

      Poista
  14. Ajattelin ostaa plantagenista liilan saintpaulian. Mitenköhän se pärjäisi itäikkunalla kaktusten ja muiden kasvien seassa kun edessä on kuitenkin pitkä kerrostalo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Se varmaan kukkii jonkin aikaa ja asettuu sitten lepäämään, mutta jos se keväällä alkaa kukkia uudestaan, niin sitten siitä tulee monivuotinen ystävä. Saintpaulia ei pidä suorasta auringonpaisteesta ainakaan kesällä, joten ikkunan edessä oleva kerrostalo voi olla hyväkin suoja sille!
      Kun ostat kukkaa, valitse ennemmin sellainen, jonka lehdet ovat hyväkuntoisia ja sännöllisiä kuin että valitisisit sen pelkästään kukkien perusteella. Jos mahdollista niin koeta valita myös sillä perusteella, että purkissa kasvaa vain yksi yksilö (eli siinä on vain yksi ruusuke). Sellainen jaksaa kukoistaa helpommin monta vuotta.
      Älä vaihda ruukkua heti, anna sen kukkia rauhassa siinä ruukussa missä se myydään.

      Poista
  15. Halusin kiittää hyvästä blogista.Olen pelargoniaharrastaja,mutta viimeaikoina pelargoniat alkavat tuntua puulta ihan muutenkin kuin rungoiltaan.Vaihtelu virkistää.

    Saitte minut innostumaan paavalinkukka asiasta niin että tänään ostin violetin uhrin Dr Josef Mengele tyyppisiä kokeiluja varten.Aion silputa valitun uhrini pieniksi palasiksi ja kokeilla lisäystä.Sangen sadistista mutta en uskalla koskea tuohon vanhempaan paavalinkukkaani:

    Minulla on jo ollut vuosia vuosia,veikkaan että vuodesta 2004 sininen paavalinkukka.Tämä kasvi on muodostanut vuosien varrella rungon.Kummallista että se on säilynyt.Välillä olen unohtanut sen tyystin lattialla jättiruukussa jököttävän jukkapalmun juurelle,inkiväärin viereen.Kaippa tuo vaasi on kehittänyt oman biosysteeminsä.Varsinainen viidakko.Veikkaan että paavalinkukkani on joutunut kehittämään jonkun ilman kosteudesta vettä saavan systeemin sillä se ei kuole edes kuivuuteen.Aina kun se pukkaa kukat ihastelen että:Aijaa,minulla on tuollainenkin kasvi.Ja muistan kastella.

    Nyt itseasiassa haluaisin esittää huomion että minulla ainakin paavalinkukka elää parhaiten puolivarjossa unohduksissa ja täysin rauhassa.En ole edes koskaan ruukkua vaihtanut.Ja runkoileva paavalinkukka on oikeastaan aika kaunis.Että ei kannata leikata,sillä rungollisena kukkii itsekseen ihan runsaasti kuitenkin.Lannoitusta ei näemmä tarvitse ollenkaan.Runsaasti teetä juovana ihmisenä olen kastellut kaikkia kukkia myös teekupinjämillä.Kuka tietää...ehkä paavalinkukka pitää tanniineista.Jos saan paavalinkukkaa lisättyä aion siirtyä uusine taimineni bloginne asiallisiin ohjeisiin.

    Kiitos edelleen ja kukkivaa paavalinkukkakevättä kaikille!

    Tervehtien:Johanna

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.