Santpauliaostoksilla kukkakaupoissa

En pitänyt mitään kiirettä uuden pienen valkoisen santpaulian hankkimisessa. Kun jostain syystä kävin kukkakaupassa tai ohitin marketin viherosaston, etsin katseellani santpaulioita. Jos näkisin pienen valkoisen, ostaisin sen. Kului vuosia ennen kuin olin kypsä ymmärtämään, että tällainen leppoisa etsiskely ei johda todelliseen löytämiseen. Ehkä olisin etsiskellyt rauhassa lopun elämääni, ellei totuus olisi yhtäkkiä valjennut minulle. Itse asiassa totuuden valkeneminen juontuu keittiön remontista.

Keittiömme ennen remonttia: Talon alkuperäiset kaapinovet ovat kokopuuta ja hyvässä kunnossa muuten, mutta niiden pinta on kulunut likaiseksi ja rumaksi kahden vuosikymmenen kuluessa.

Remontin jälkeen: Puusepän hiomat ja uudelleen lakkaamat kaapinovet ovat puhtaat ja kauniit. 

 

 

Olin niin onnellinen keittiön remontista, että halusin ilon jotenkin näkyvän. Maalasin keittiön kaappien nupit kaikilla sateenkaaren väreillä. Maaleja jäi yli ja päätin käyttää loput maalit värikkäiden kukkaruukkujen tekemiseen.

Jos ruukut ovat värikkäät, olisi hauska jos kukat olisivat valkoisia. Nyt otin oikein asiakseni mennä varta vasten kukkakauppaan ostamaan pieniä valkoisia santpaulioita. Niitä ei ollut yhdessä eikä toisessakaan. Kolmannessa oli yksi isokokoinen valkoinen. Ostin sen ja päätin kasvattaa sen lehdistä uusia valkoisia yksilöitä. 

Valkoinen suurikukkainen santpaulia punaisessa, sinisessä ja vihreässä ruukussa. Jokaisessa kuvassa on sama kasvi, sillä emokasvin lehdistä kasvattamani neljä pikkutainta eivät vielä ole kukkimisvaiheessa.

 

Paljon mieluummin olisin kuitenkin ostanut kaipaamiani pieniä valkoisia santpaulioita. Neljännessä kukkakaupassa, joka oli oikein suuri puutarha, lopulta kysyin, miten santpauliat heille tulevat, voisivatko he tilata pieniä valkoisia. Sain tietää, että kukat tulevat lajitelmana Suomesta ja Hollannista. Eivät he tilaa mitään tiettyjä lajikkeita, sieltä tulee mitä tulee. Karu totuus iski tajuntaani: oli ilmeisesti aivan sattuma, että äitini oli joskus jostain kukkakaupasta ostanut pieniä valkoisia santpaulioita.  Todennäköisyys, että samanlainen sattuma sattuisi minun kohdalleni, oli häviävän pieni.  Kymmenen vuotta olin aivan rauhassa etsiskellyt haluamaani kukkaa, nyt kun ymmärsin, että sen saaminen ei olekaan helppoa, halusin kukkaa entistä enemmän.
 

Kukkakauppa antoi minulle pienen oljenkorren: Jos tietäisin haluamani lajikkeen tieteellisen nimen, voisin tulla helmikuussa uudelleen, kun he tekevät seuraavan kevään tilausta Hollannista, niin ehkä asia voitaisiin järjestää.

 

Tuolloin oli kesä 2012 ja minun piti siis odottaa helmikuuhun 2013 asti, jotta asia etenisi. Siinä olisi sitten hyvää aikaa selvittää haluamani lajikkeen tieteellinen nimi. Tähän asti käyttämäni nimi ”pieni valkoinen santpaulia” ei riittänyt.