Poisheittämisen surua

Tämä blogipäivitys ei ole mikään mielenvirkistys. Jos haluat päivääsi piristystä, on parasta ohittaa tämä kirjoitus ja palata linjalle vasta ensi viikonloppuna. Tällä kertaa nimittäin kerron tuhoutuneista paavalinkukistani ja ikävä kyllä niitä on viime aikoina tuhoutunut monta.

Aloitetaan kaikkein suurimmasta pettymyksestä: Brazos Belle, suloinen vaaleanpunainen pieni santtu, jonka kukat ovat aivankuin vanamon kukkia. Gunillan blogissa näin tämän kaunokaisen kuvan ja pyynnöstäni Gunilla kasvatti minulle taimen oman kasvinsa lehdestä. Gunilla kyllä varoitti, että Brazos Belle on vaikea tapaus, vaikea saada lisääntymään lehdestä ja vaikea saada menestymään. Mutta minä toivoin niin... ja näin siinä kävi:

Tämä kuva on Gunillan blogista. Tällaisesta haaveilin!

Gunillan lähettämä taimi oli pikkarainen, mutta kuitenkin elävä.

Brazos Belle viimeisillään. Pari viikkoa tämän kuvan ottamisen jälkeen heitin taimen pois.

Toista Gunillalta saamaani kukkaa Fun Trailiä olen kutsunut nimellä Kompis, koska Gunilla laittoi sen Lilla Blåklockanin mukaan ylimääräisenä lahjana, että matka olisi hauskempi, kun on kaveri mukana. Kompis lähti terhakkaasti kasvamaan ja kukki runsaasti aivan koko kesän. En oikein pitänyt sen kukista, koska niissä on pilkkuja ja minun suosikkejani ovat yksiväriset kukat. Mutta Kompis vei lopulta sydämeni, koska se vain kukki ja kukki ja kukki, kunnes yhtäkkiä kaikki loppui.

Kompiksen lehdet olivat aivan erityisen kauniit, tasaiset ja säännölliset, mutta se ei suinkaan jäänyt viherkasviksi.

Tässä Kompis pari kuukautta sitten kukkarunsaudessaan.

Kompis kaksi viikkoa sitten.

Kompis tänään. Nyt ei auta muu kuin heittää se pois.

Sitten arvoituksellinen Mustajaakko (Mac's Black Jack). Sen piti lajikekuvauksen mukaan olla pieni, lehtien piti olla alta punaiset ja sillä piti olla erityisen tummat kukat. Vain viimeinen määrite piti paikkansa. Mustajaakkoja tilasin Dibleyn puutarhasta kaksi ja toinen ei vuodenkaan perästä kukkinut, joten heitin sen pois. Toinen alkoi kukkia tänä kesänä ja kukkii edelleen, mutta voi kauhistus! Tänään huomasin, että kukissa on jonkinlaista valkoista peittoa, en tiedä mitä se on, mutta heitän aina kukkasen heti pois, jos vain epäilenkin, että siinä on jokin sairaus. Niinpä Mustajaakon tarina päättyy tänään. Mutta tämä ei ole suuri vahinko, koska Mustajaakko ei ollut sellainen kaunotar kuin sen piti olla.

Mustajaakot pieninä santtuina noin kuukauden ikäisinä.

Mustajaakon lehdet kasvoivat pitkiksi ja honteloiksi.

Toinen taimi aloitti kukkimisen tänä kesänä.

Siinä on edelleenkin runsaasti kukkia, mutta...

... kun katsoo läheltä näkee, että kukissa on epäilyttävää valkoista peittoa. Hyvästi!

Ja sitten Pixie Pink. Tästä lajikkeesta en tahtoisi luopua! Oli tosin pettymys, että se tuotti vain muutaman kukan, mutta ne olivat niin kauniita ja herkkiä. Hyvin vaaleanpunaisia, melkein valkoisia. Taimia minulla oli alkujaan kaksi, toinen menehtyi puoli vuotta sitten, toinen on nyt aivan henkitoreissaan.

Kaksi kauniin vihreää pientä Pixie Pinkin tainta.

Vain muutaman kauniin kukan sain nähdä viime kesänä.

Ensimmäinen Pixie uhkasi tuhoutua. Päätin yrittää kasvattaa sen latvasta uuden yksilön.

Koska latvassa oli vain pienenpieni elävä osa, laitoin pienen muovirasian kanteen reijän, josta varsi ulottui veteen, muuten koko taimi olisi uponnut.

Mutta näin taimelle kävi. Se ei kasvattanut yhtään juuria vaan tuhoutui.

Toinen Pixie Pink taimista jatkoi kasvuaan, vaikkakaan kukkia ei tänä kesänä tullut.

Pari viikkoa sitten otettu kuva. Onko tämä lopun alkua?

Tänään otettu kuva. Mitään ei ole pelastettavissa.

Skärt Litet Moln-santun piti tehdä pieniä valkoisia kukkia. Niitä en koskaan nähnyt vaan jouduin heittämään sen pois jo pari kuukautta sitten. Tässä viimeinen kuva, jossa santtua ei enää voi edes tunnistaa:

Skärt Litet Moln lähdössä.

Sitten vielä pari surullista kuvaa. Onko näillä vielä toivoa?

Beatrice ei näytä kovin hyvältä. Pitäisikö siitä ottaa latvat ja istuttaa uudelleen vai annanko vielä olla? Tämä päätös on vaikea, koska jos kasvi tuhoutuu kokonaan, siitä ei voi enää ottaa pistokasta. Toisaalta jos tästä ottaa pistokkaat, niin mitään ei jää jäljelle.

Falling Snow riiputtaa lehtiään epäilyttävästi! Vain keskimmäiset lehdet ovat jänteviä.

Vaikka tiedän saintpaulioista paljon, niin minulla ei ole aavistustakaan, miksi nämä hyvin kasvunsa alkaneet santut ovat tuhoutuneet. Ehkäpä tällaiset erikoislajikkeet, varsinkin minikokoiset eivät eläkään kovin pitkään. Tai ehkä olen antanut niille liikaa vettä tai liian vähän ravintoa. Tai ne ovat saaneet liian paljon suoraa auringonvaloa tai liian vähän valoa ylipäänsä. Tai sitten... tai... tai..