Suunnistuspinnoja

Mieheni ja minä aloitimme kymmenen vuotta sitten uuden harrastuksen: kuntosuunnistuksen. Joka viikko järjestetään melkein jokaisella paikkakunnalla ympäri maata kuntosuunnistustapahtumia, joihin kuka tahansa voi mennä mukaan. Tarvitaan vain metsään sopivat varusteet ja kompassi. Järjestäjiltä saa ostaa muutamalla eurolla kartan, johon rastit on merkitty. Valittavana on erilaisia ratoja, lyhyimmästä on helppo aloittaa, pisimmillä reiteillä viihtyvät kokeneet suunistajat. Suunnistus on kivaa juuri siksi, että metsässä jokainen tekee omaa juttuaan, juoksee niin lujaa kuin pääsee tai kulkee hiljakseen metsästä nauttien. Jotkut ovat liikkeellä ystävän kanssa, toiset perheenä, jollain on koirakin. 

Minä en juokse. Joskus menen koko reitin kävellen reippaasti, joskus poimin marjat matkalta, joskus kiipeilen ylimääräisillekin kallioille ihailemaan maisemia. Kartta ja kompassi on tukena ja rastilla voi varmistaa aina missä on, joten eksymisvaaraa ei ole. 

Kun olin kesäkuussa keksinyt pihapinnojen keräämisen, ei siitä ollut pitkä matka suunnistuspinnojen keksimiseen. Suunnistuspinnojen keräämisen periaate on seuraava:

Pinnan saa kuntosuunnistusreitin varrella kasvavasta tunnistamastaan kasvista, josta on onnistunut ottamaan hyvän valokuvan. Ei lähdetä metsään suurten kamerakantamusten kanssa, vaan kuvat otetaan kännykän kameralla tai jollain muulla pikkuisella taskuun mahtuvalla kameralla. 

Tässä minun tämän kesän suunnistuspinnasaaliini:
Kanerva:

Kangasmaitikka:

Kannusruoho:

Keto-orvokki:

 Korte:

Kurjenkello:

Maariankämmekkä:

Metsätähti:

Ojakärsämö:

Oravanmarja:

Puolukka:

Rätvänä:

Silmäruoho:

Suo-orvokki:

Suopursu:

Vanamo:

 Jotta lukija uskoisi, että kyse todella on suunnistuspinnoista eikä mistään tavallisista metsäpinnoista, laitan tähän vielä muutaman todistuskuvan: