sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Paavalinkukka lähtee talvilevolle

Paavalinkukille on tullut talvilevon aika ja niin tämä blogikin jää lepäämään. Kun kevätaurinko jälleen kurkkii ikkunoista, santut toivon mukaan alkavat työntää uusia versoja ja nuppuja ja silloin blogikin jälleen avautuu. Näkemiin siis kaikki lukijat, tapaamme jälleen maaliskuussa 2015!

Joka viikko blogissani käy kymmeniä lukijoita, jotka tulevat etsimään tietoa saintpaulioiden kasvattamisesta ja hoitamisesta. Heille suosittelen tämän sivun oikeassa laidassa olevaa tietopankkia. Siitä pääsee alkuun paavalinkukkien kiehtovaan maailmaan.

Kaikki saintpauliani ovat tällä hetkellä viherkasveja. Terveet ja kauniit lehdet ja uudet lehtialut lupaavat kaunista kukintoa ensi kevääksi.

Usein poistan ruusukkeena kasvavista lajikkeista lehtiä kukkien tieltä silloin, kun on kukkimisen aika. Nyt kun kukkia ei ole, lehdet saavat uusiutua ja kasvaa vapaasti ja ne ovatkin kauniita ruusukkeisessa muodossaan.

Tänään talviaurinko kurkisti hetken ikkunasta ja kiirehdin ottamaan kuvan valonsäteistä nauttivista paavalinkukista olohuoneen ikkunalla.

 Minulla on tällä hetkellä 35 kukkapurkkia, joissa kasvaa saintpaulioita ja lisäksi kaksi tomaattirasiaa, joissa on taimikasvatus lehdestä menossa. Eri lajikkeita on 19. Ns. standardeja eli sellaisia, joita voi ostaa ihan tavallisesta kukkakaupasta tai marketista, joilla ei ole mitään erikoista lajikenimeä, ne vain ovat eri värisiä, on   4 erilaista: valkoinen, vaalenasininen, tumman sinivioletti (perusväri) sekä sellainen jolla on tummanvioletit kukat, joissa on valkoinen reunus. 14 lajiketta ovat erikoislajikkeita, joita olen tilannut Skotlannista ja Ruotsista. Elinvoimaisin ja parhaiten kukkinut näistä on Rob's Vanilla Trail, jota kasvaakin kaikkiaan kahdeksassa purkissa! Sitten on vielä yksi, rakkain ja tärkein, kaksikymmnetä vuotta vanha äidiltäni saama suikertaen amppelissa kasvava nimeltään tuntematon erikoislajike, joka ehkä saattaa olla Pixie Blue. (Viime aikoinan olen alkanut epäillä, ettei tämä olekaan oikea nimi, vaikka jossain vaiheessa olin siitä varma.)

Kun paavalinkukat ovat pimeimmän talviajan viherkasveja, on ihanaa antaa tilaa muille kukkiville kukille: orkideoille, tulilatvoille ja kaikille kauniille joulukukille. Kukat tuovat väriä ja iloa jokaiseen päivään!
Tässä kuvassa on paljon sellaista, josta todella pidän. Ikkunalla on graafikko Mari Aspolan suunnittelemat ja sisareni valmistamat lasimaalaukset. Pöydällä on ystäviltä saatu suloinen orkidea sekä muutama kaunis saintpaulia-viherkasvi. Upea käsin kirjottu pöytäliina on mummoni perintöä ja värilliset kivituikut ovat valon tuojia ja joulun odotuksen virittäjiä.
Näkemiin, tervetuloa blogiini jälleen maaliskuussa.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Uusien pikkusanttujen kanssa kevään odotukseen

Dibleyn puutarha, josta olen ennenkin tilannut saintpaulioiden erikoislajikkeiden taimia, lähettää nettikaupan välityksella santtuja vain maaliskuusta lokakuuhun. Aivan lokakuun lopussa huomasin, että on viimeinen tilaisuus tänä vuonna tilata taimia ja niin kävin heidän nettiluettelonsa läpi ja tilasin kuusi pikkusanttua. Taimet tulivat marraskuun alussa hyvässä kunnossa. Ei vielä ollut pakkasta, joten taimet eivät paleltuneet matkalla eivätkä postilaatikossa.
5.11. paketti saapui postilaatikkoon ja kaikki taimet olivat hyväkuntoisia
 Mutta minulla ei ollut jäljellä yhtään saintpaulioille käyttämääni multaseosta (kukkamultaa + perliittiä + vermikuliittiä suhteessa 2:1:1) Ehdin vielä puutarhakauppaan ennen sen sulkemista ja sain sieltä kukkamultaa ja vermikuliittiä, mutta perliitti oli loppunut. Koska perliitin tarkoitus on tuoda multaan ilmavuutta, keksin, että laitan sen tilalle lekasoraa. Ostin pussin niin pienirakeista lekasoraa, kuin myytävänä oli (pikkusormenpään kokoisia rakeita) ja tein uuden multaseoksen, jossa on kukkamultaa + lekasoraa + vermikuliittiä suhteessa 3:1:1. Multa tuntui kovin kokkareiselta entiseen verrattuna, mutta on ihan mielenkiintoista nähdä, miten tämä multaseos toimii.
Uusi multaseos ja santuille valitsemani purkit.

Pikkusanttuille laitetaan multa mahdollisimman kevyesti eikä sitä painella lainkaan. Dibleyn taimet kasvavat pienissä kuitukangaspoteissa, jotka voi ohjeiden mukaan jättää juurien ympärille. Huomasin kuitenkin viime vuonna, että kaikkein hennoimmat santut eivät saaneet juuriaan kuitukankaan läpi ja niinpä leikkaan nykyisin istutuspotin kokonaan pois ennen ruukkuun laittamista.

Tässä uudet pikkusantut ryhmäkuvassa. Saanko esitellä: takana vihreissä purkeissa Ionantha pendula intermedia, sinisissä purkeissa Ionantha velutina, keltaisissa purkeissa Warm Sunshine ja Sky Bells
 Ensimmäisen kerran tilasin sellaisia saintpaulioita, jotka ovat alkuperäislajikkeita. Ionantha pendula intermedia ja Ionantaha velutina ovat kahden luonnossa kasvavan saintpaulian tieteelliset nimet, joten kasvien täytyy olla näitä jalostamattomia lajikkeita, tai ainakin jotain sinnepäin! Odotan suurella innolla millaisiksi ne kasvavat. Valitettavasti Dibleyn puutarhan neittisivuilta suljetaan saintpauliasivut talveksi, joten taimien tultua en enää päässyt tarkistamaan, millaiset kukat näihin tulee. Jos oikein muistan, niin silloin kun tilasin nämä, toisella oli kuvassa valkoiset kukat ja toisella siniset, mutta en ole ihan varma. Nämä ovat siis yllätyskukkia.
Afrikan orvokki Velutina

Afrikan orvokki Pendula

Warm Sunshine-lajikkeen pitäisi tehdä suuret kellertävän valkoiset kukat.

Sky Bells-lajikkeen kukkien pitäisi olla kellomaiset. Saa nähdä kuinka käy, tämä taimi näyttää vähän heiveröiseltä.
Tällä hetkellä kaikki saintpauliani ovat lepotilassa. On hauska odottaa kevättä ja varsinkin näiden uusien tuttavuuksien kasvua ja kukkia. Nyt on kulunut kymmenen päivää edellä olevien kuvien ottamisesta ja kaikki kasvavat edelleen oikein terhakkaasti. 
Lepäävät saintpauliat johdattavat kevääseen, mutta niin tekevät myös pihalle istuttamani kymmenet sipulit, joita ajattelen, kun töihin lähtiessä avaan oven marraskuun pimeyteen ja märkyyteen.Kukkien taimet ja sipulit saavat mielen iloiseen kevään odotukseen marraskuussakin.
Toki muutkin näkemämme asiat kuin kukkaset vaikuttavat mielialaan. Laitan tähän kaksi mielenkiintoista kuvaa teksteistä, jotka silmiini osuivat sattumalta samana päivänä viime viikolla.
Kadun reunaan pysäköidyn ison rekka-auton ajohytin ikkunassa oli tällainen tervehdys.  Hui! Toivottavasti tämä auto ei tule vastaan liikenteessä.

Koulumme eteisen seinälle oli ilmestynyt tällainen lappu. Käsin huolellisesti kirjoitettu teksti sisältää ihanan viestin ja sitä kannattaa miettiä!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kasvun ihmettä kasvivalon alla

Saintpaulioiden lisääminen lehdestä on helppoa, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Uusien taimien kasvaminen voi kestää puolikin vuotta. 
Viimeksi laitoin saitpaulian lehtiä multaan viime heinäkuussa. Laitan lehdet ilmavaan multaan muoviastiaan, jossa on pohjassa ja kannessa reijät. Tällaisena astiana toimii uusiokäytössä loistavasti rasia, jossa ostetaan marketista tomaatteja.
26. heinäkuuta 2014 istutin lehtiä tomaattirasioihin. Vasemmassa rasiassa ovat Vanilla, Milky Way ja Lilla Blåklockan. Oikeanpuoleisessa rasiassa ovat Pixie Pink, Standard valkoinen ja Standard vaalean sininen

9. lokakuuta otetussa kuvassa on näkyvissä pienenpieniä lehtiä Milky Wayllä ja Standardeilla.

Tänään 2. marraskuuta 2014 ottamissani kuvissa kasvu on oiken ryöpsähtänyt liikkeelle.

Ja tässä kuvassa näkyy kasvupyrähdyksen salaisuus: kasvivalo! Lokakuun alussa laitoin taimikasvatusastiat kasvivalon alle. Myös yksi Vanilla pääsi valoon kukkimaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että uusi Pixie Pink on alkamassa kasvuaan. Onhan Skotlannista tullut emokasvi jo aikaa sitten tuhoutunut.

Laitoin pari lehteä kasvamaan myös tavalliseen purkkiin, jotta voisin verrata kasvua ilman muovikantta verrattuna niihin, jotka ovat muovikannen alla suojassa. Tämä kuva on otettu 9. lokakuuta, jolloin purkki pääsi saman kasvivalon alle kuin tomaattirasiassa kasvava vertailuryhmä.

Tänään 2. marraskuuta 2014 otetussa kuvassa pienet lehdet ovat kasvupyrähdyksessä. Näyttää siltä, että nämä taimet kasvavat ihan samaa vauhtia kuin muovikannen alla olevat taimet. Purkilla ei ole merkitystä, vain valolla.
Tällä hetkellä saintpaulioistani kukassa on vain neljä yksilöä, jotka olen ottanut keittiön pöydälle ihailtavaksi.

Neljä saintpauliaa kukkii. Edessä Milky Way, muut standardikokoisia. Siniset olen vasta tänä syksynä ostanut marketista, valkoisen olen itse kasvattanut lehdestä viime kesänä. Tämä kuva on otettu tänään, kun aurinko ei paista, joten kukat ovat hieman harmaan näköisiä.

Pari päivää sitten, kun aurinko sattui paistamaan, värit hehkuivat aivan toisella tavalla.

 
Tällä hetkellä olen Milky Way Trail-lajikkeen lumoissa. Alunperin minulla oli niitä kaksi, mutta toinen joutui roskiin jossain vaiheessa rikkonaisten kukkien ja krämppäisten lehtien takia. Jäljellä oleva yksilö on nyt puolentoista vuoden ikäisenä terve ja kukkii suloisin valkoisin kukin. Jossain vaiheessa pidin Milky Waytä vähän mitättömänä Vanillaan verrattuna, mutta nyt se on kuin valkoinen satuprinsessa. Laitan tähän kuusi kuvaa Milky Wayn kauneudesta:






sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kilpailua ja metsän aarteita



Olemme muodostaneet koulussamme neljän hengen joukkueen kollegoitteni kanssa ja ilmoittautuneet matematiikanopettajien väliseen Kappa-kisaan.  Kilpailun järjestää Tukholman yliopiston Matemaattinen instituutti. Kilpailussa ratkotaan matemaattisia tehtäviä ja hyväksytyn ratkaisun lähettänyt joukkue pääsee aina seuraavalle kierrokselle. Kilpailuun ilmoittautui 56 joukkuetta ja näistä 23 jätti hyväksytyn ratkaisun ensimmäiseen tehtävään ja pääsi toiselle kierrokselle. Meidän joukkueemme on yksi näistä jatkossa olevista ja nyt olemme ainakin omasta mielestämme ratkaisseet myös toisen tehtävän, joten luulen, että pääsemme kilpailussa eteenpäin. Kierroksia on kaikkiaan kuusi. Saamme käyttää tehtävien ratkaisemisessa apuna kaikkea kirjallisuutta ja internetin resursseja, mitä löydämme, mutta emme muita ihmisiä kuin joukkueeseen kuuluvia.

On ihanaa pitkästä aikaa ratkoa sellaisia tehtäviä, joissa todella joutuu oikeasti miettimään ratkaisua. Nuorin joukkueestamme on entinen oppilaani (nyt siis kollegani) ja on ihan mielettömän hauskaa nähdä, kuinka älykäs ja kekseliäs hän on. Viisaampi kuin minä! Mutta jokaisella meillä neljällä on omat vahvuutemme ja varmasti jokaisen panosta vielä tarvitaan, sillä tehtäviä on vielä neljä tämän jälkeen.

Tässä en voi kertoa, meidän ratkaisujamme, mutta tehtävänannot ovat julkisia ja tässä esimerkkinä toinen tehtävä, jonka siis mielestämme olemme ratkaisseet. (Mutta vasta marraskuussa saamme tietää, hyväksytäänkö ratkaisumme.)
Kappa-kilpailun tehtävä 2:  Sanotaan, että luku on ylialkuluku, jos luvun jokainen peräkkäisten numeroiden jono muodostaa alkuluvun.
a) Mikä on suurin ylialkuluku kymmenjärjestelmässä?
b) Mikä on suurin ylialkuluku 7-kantaisessa lukujärjestelmässä.

Tehtävät ja kilpailun eteneminen julkaistaan Kappa-kilpailun kotisivuilla.

Vaikka tässä Kappa-kilpailussa ei tulisi kultaa, niin metsästä aarteita löytyy ihan ilmaiseksi. Haavat ovat olleet koko syksyn täynnä kultaa ja kultakolikoita on satanut metsäpoluille.


Meidän lähimetsässämme mustikanlehdet ovat muuttuneet vaaleiksi. En osaa kuvailla tätä väriä yhdellä sanalla, se on jotenkin vaalean vihreään taittuva keltainen, joka aivan kuin hohtaa metsässä. Olen tottunut siihen, että mustikanlehdistä tulee syksyllä punaisia, tämä kirkas näky metsässä on ollut minulle jotain aivan uutta. 



Tänään metsäkävelyllä painoin ihan vahingossa kameran laukaisijaa ja ihmettelin kameran kuvanäytöstä, mitä ihmeellisiä valkoisia helmiä maassa on, ovatko ne kukkia? Kumarruin lähemmäs ottamaan toisen kuvan, mutta sekään ei vielä selvittänyt asiaa. Vasta kun kameran kuvakulma siirtyi aivan maan tasalle, valkoisten helmien salaisuus paljastui.




lauantai 18. lokakuuta 2014

Poisheittämisen surua

Tämä blogipäivitys ei ole mikään mielenvirkistys. Jos haluat päivääsi piristystä, on parasta ohittaa tämä kirjoitus ja palata linjalle vasta ensi viikonloppuna. Tällä kertaa nimittäin kerron tuhoutuneista paavalinkukistani ja ikävä kyllä niitä on viime aikoina tuhoutunut monta.

Aloitetaan kaikkein suurimmasta pettymyksestä: Brazos Belle, suloinen vaaleanpunainen pieni santtu, jonka kukat ovat aivankuin vanamon kukkia. Gunillan blogissa näin tämän kaunokaisen kuvan ja pyynnöstäni Gunilla kasvatti minulle taimen oman kasvinsa lehdestä. Gunilla kyllä varoitti, että Brazos Belle on vaikea tapaus, vaikea saada lisääntymään lehdestä ja vaikea saada menestymään. Mutta minä toivoin niin... ja näin siinä kävi:
Tämä kuva on Gunillan blogista. Tällaisesta haaveilin!

Gunillan lähettämä taimi oli pikkarainen, mutta kuitenkin elävä.

Brazos Belle viimeisillään. Pari viikkoa tämän kuvan ottamisen jälkeen heitin taimen pois.
Toista Gunillalta saamaani kukkaa Fun Trailiä olen kutsunut nimellä Kompis, koska Gunilla laittoi sen Lilla Blåklockanin mukaan ylimääräisenä lahjana, että matka olisi hauskempi, kun on kaveri mukana. Kompis lähti terhakkaasti kasvamaan ja kukki runsaasti aivan koko kesän. En oikein pitänyt sen kukista, koska niissä on pilkkuja ja minun suosikkejani ovat yksiväriset kukat. Mutta Kompis vei lopulta sydämeni, koska se vain kukki ja kukki ja kukki, kunnes yhtäkkiä kaikki loppui.
Kompiksen lehdet olivat aivan erityisen kauniit, tasaiset ja säännölliset, mutta se ei suinkaan jäänyt viherkasviksi.

Tässä Kompis pari kuukautta sitten kukkarunsaudessaan.

Kompis kaksi viikkoa sitten.

Kompis tänään. Nyt ei auta muu kuin heittää se pois.


Sitten arvoituksellinen Mustajaakko (Mac's Black Jack). Sen piti lajikekuvauksen mukaan olla pieni, lehtien piti olla alta punaiset ja sillä piti olla erityisen tummat kukat. Vain viimeinen määrite piti paikkansa. Mustajaakkoja tilasin Dibleyn puutarhasta kaksi ja toinen ei vuodenkaan perästä kukkinut, joten heitin sen pois. Toinen alkoi kukkia tänä kesänä ja kukkii edelleen, mutta voi kauhistus! Tänään huomasin, että kukissa on jonkinlaista valkoista peittoa, en tiedä mitä se on, mutta heitän aina kukkasen heti pois, jos vain epäilenkin, että siinä on jokin sairaus. Niinpä Mustajaakon tarina päättyy tänään. Mutta tämä ei ole suuri vahinko, koska Mustajaakko ei ollut sellainen kaunotar kuin sen piti olla.
Mustajaakot pieninä santtuina noin kuukauden ikäisinä.

Mustajaakon lehdet kasvoivat pitkiksi ja honteloiksi.

Toinen taimi aloitti kukkimisen tänä kesänä.

Siinä on edelleenkin runsaasti kukkia, mutta...

... kun katsoo läheltä näkee, että kukissa on epäilyttävää valkoista peittoa. Hyvästi!
Ja sitten Pixie Pink. Tästä lajikkeesta en tahtoisi luopua! Oli tosin pettymys, että se tuotti vain muutaman kukan, mutta ne olivat niin kauniita ja herkkiä. Hyvin vaaleanpunaisia, melkein valkoisia. Taimia minulla oli alkujaan kaksi, toinen menehtyi puoli vuotta sitten, toinen on nyt aivan henkitoreissaan.
Kaksi kauniin vihreää pientä Pixie Pinkin tainta.

Vain muutaman kauniin kukan sain nähdä viime kesänä.

Ensimmäinen Pixie uhkasi tuhoutua. Päätin yrittää kasvattaa sen latvasta uuden yksilön.

Koska latvassa oli vain pienenpieni elävä osa, laitoin pienen muovirasian kanteen reijän, josta varsi ulottui veteen, muuten koko taimi olisi uponnut.

Mutta näin taimelle kävi. Se ei kasvattanut yhtään juuria vaan tuhoutui.

Toinen Pixie Pink taimista jatkoi kasvuaan, vaikkakaan kukkia ei tänä kesänä tullut.

Pari viikkoa sitten otettu kuva. Onko tämä lopun alkua?

Tänään otettu kuva. Mitään ei ole pelastettavissa.
Skärt Litet Moln-santun piti tehdä pieniä valkoisia kukkia. Niitä en koskaan nähnyt vaan jouduin heittämään sen pois jo pari kuukautta sitten. Tässä viimeinen kuva, jossa santtua ei enää voi edes tunnistaa:
Skärt Litet Moln lähdössä.
Sitten vielä pari surullista kuvaa. Onko näillä vielä toivoa?
Beatrice ei näytä kovin hyvältä. Pitäisikö siitä ottaa latvat ja istuttaa uudelleen vai annanko vielä olla? Tämä päätös on vaikea, koska jos kasvi tuhoutuu kokonaan, siitä ei voi enää ottaa pistokasta. Toisaalta jos tästä ottaa pistokkaat, niin mitään ei jää jäljelle.

Falling Snow riiputtaa lehtiään epäilyttävästi! Vain keskimmäiset lehdet ovat jänteviä.

Vaikka tiedän saintpaulioista paljon, niin minulla ei ole aavistustakaan, miksi nämä hyvin kasvunsa alkaneet santut ovat tuhoutuneet. Ehkäpä tällaiset erikoislajikkeet, varsinkin minikokoiset eivät eläkään kovin pitkään. Tai ehkä olen antanut niille liikaa vettä tai liian vähän ravintoa. Tai ne ovat saaneet liian paljon suoraa auringonvaloa tai liian vähän valoa ylipäänsä. Tai sitten... tai... tai..